Svensk ordbok 2009, webbversion
bo
`
huslänska
substantiv
~n bohuslänskor
bohus|län·skan
1
knappast plur.
dialekt som talas i Bohuslän
land.
språkvet.
(på) bohuslänska
sedan 1840
2
kvinna från Bohuslän
yrk.
sedan 1844